Tuoksu (Matkalle 10)

Mustankarhea viiva, mullan tuoksu, polveen tarttuva vihreä. Ripeä kasvu ja kukoistus hetkessä, jonka juuri ja juuri ehtii tajuta.

Sireenin tuoksusta muistan, miten pienenä keräsin sireenin terälehtiä lasipulloon jonkin litkun kanssa tehdäkseni siitä hajuvettä. Pisamanenä mahtui juuri ja juuri vielä pienemmän apteekin pullon suulle. En halua muistaa miten mynnähtäneeltä parfyymini tuoksui aikojen jälkeen.

Sireenin tuoksusta aistin, miten elämä voi olla kepeää. Omenapuun kukan tuoksusta nousee mieleen jo jotakin viileämpää ja kirpeämpää, ja se mielikuva voimistuu omenoiden kypsyessä elokuussa. Ja appelsiinipuun kukissa on elämän täyteläisyys, hedelmässä muutoksen syvä kypsyys, ja haikeus haastaa kääntämään vahapintaisia lehtiä edestä jotta pääsee kulkemaan syvemmälle tuoksujen rajattomaan puutarhaan. Sinne avaa oven kultainen avain, joka hehkuu hetkessä ja sammuu huolten varjossa toimintakyvyttömäksi.

Värähtelyä ja värinää on kesä täynnä, värejä ja virvatulia ja voimaantuvia ihmisiä, miehiä ja naisia ja sellaisiksi kasvavia, ja hiki haisee elävältä suolalta ja oman miehen hiki maailman rakkaimmalta. Se menee luihin ja ytimiin ja vielä syvemmälle, ja onnellista naista ei saa häiritä.


Millaisia muistoja tuoksut tuovat Sinulle mieleen? Millaiset tuoksut jäävät elämän matkalta mieleen - liittyvätkö ne aikoihin, paikkoihin, ihmisiin, tunteisiin? Kirjoita ajatuksiasi auki!

Valinta (Matkalle 9)

Ohikiitävä pysähtymisen hetki, edessä monia merkkejä, viittoja, opastuksia, kieltoja, esteitäkin. Poika istuu kolmipyöräisensä päällä ja tutkii, löytyykö niiden välistä tie, jota kulkea, reitti, joka avautuu eteenpäin ja ulos, ahtaudesta pois.

Valintatilanteita on edessä joka päivä ja joka yö. Joskus merkit ovat selviä, varoituksetkin, mutta aina ne eivät saa valitsemaan "oikein". Joskus toivoo, että tietäisi tai tuntisi selkeämmin, mikä olisi oikea ratkaisu, oikea valinta tässä tilanteessa. Neuvojen antajia on monenlaisia, pyydettyjä ja pyytämättömiä, taitavia ja tarkoitushakuisia. Neuvojalla ei voi koskaan olla vastuuta (aikuisen) valitsijan puolesta: ratkaisut on tehtävä itse. Vastuu valinnoista on kannettava itse.

Yksi valinnoista on siinä, mitä puhuu ja miten puhuu. Totta vai totuuden siementä, kirkkaana vai väritettynä? Kokototuus vai osatotuus? Valkoinen valhe, musta valkeiden valheiden verkko, johon ennemmin tai myöhemmin jää kiinni, sätkimään ja hyödyttömästi hengästymään?

Toinen valinta on siinä, kuunteleeko. Se kieli, jota puhut ja kuuntelet, vaikuttaa maailmaasi, se muuttaa sitä, se muuttaa ajatteluasi. Puhuttu ja kuunneltu sana johtaa tekoihin. Puhuttu ja kuunneltu sana vaikuttaa valintoihin. Aina.

Ja erityisesti aikuisen sanalla on vaikutusta silloin, kun lapsi etsii elämänsä polkua. Siinä on aikuisen vastuu: avata tietä avarampaan tilaan, estää jos mahdollista turhat kolarit, neuvoa hyvän omantunnon tietä. Se ei ole aina se helpoin tie.



Kirjoitus liittyy Tero Annanollin kierrätysmateriaaleille maalattuun teokseen Matka. Millaisia valintoja olet elämässäsi tehnyt, mitä neuvoja saanut? Oletko ottanut saamasi ohjeet huomioon valintoja tehdessäsi?