Onko kivi kengässä hankalampi kuin reikä kengässä?
Kiven saa pois, vaikka se hiertää inhottavasti, reikää on vaikea paikata ellei ole suutari. Minä en ole. Muuttuuko sitten sellainen kenkä taiteeksi, jossa on askelten jäljet: askelten painon jäljet - taistelun jäljet, kulumisen jäljet, joissa suoja on kulunut olemattomiin. Elämän jäljet ja siitä luopumisen jäljet.
Hankalaa on väsyneelle arkinen kitinä ja nopealle päätöksenteon tahmominen. Vaikeutta voi tuottaa tiedon tai tahdon tai tunteen juuttuminen tai puuttuminen tai vaikka vain muuttuminen. Ja sitoutumisen puute.
Hankalaa ja uuvuttavaa voi olla vastaan kampeaminen, varsinkin silloin jos siitä tulee itseistarkoitus tai kun periaatteesta vastaan väittävä on esimies tai johdettava. Kilpailu ei ole hankalaa, mutta kapulan heittäminen rattaisiin on. Pahimmillaan se heittää nurin. Hämäännyttävän huumaavaa sen sijaan on hedelmällinen vasta-argumentointi, aito asiakeskeinen dialogi, jossa tilanne ja eri taustoista tulevat läsnäolijat tuottavat enemmän kuin kukaan yksin, eikä lopputulosta etukäteen ole olemassa.
Hankalaa on joutua kateuden kohteeksi, kiusaamisen kohteeksi, inhon kohteeksi, sellaiseksi jonka kanssa kukaan ei halua. Hankalaa on jumiutua oman elämänsä solmuun.
Vielä hankalampaa on jos sattuu juuttumaan toisen elämän solmuun. Sitä ei nimittäin niin vain auota.
maanantai 30. elokuuta 2010
torstai 5. elokuuta 2010
Kesken
Kesken. Ei se ole vielä valmis. Siinä se seisoo, ei ole itsestään siirtynyt hoidettujen asioiden pinoon.
Kesken. Se kaipaa vielä jotakin, aikaa, hauduttelua, tiedonhankintaa. Vielä pitää löytää yksi näkökulma tai uusi lähde, ennen kuin asiaa on tarkasteltu riittävän monipuolisesti.
Kesken. Työ kaipaa täydennystä ja tarkennusta. Hutiloitu, huolimaton, et ole paneutunut asiaan. Tai sitten olet paneutunut niin perustellisesti, että et ehtinyt saada sitä loppuun annetussa ajassa. Tai vaikka aikaa olisi kuinka, et osaa panna pistettä ja luottaa siihen, että tämä riittää tällä erää, jatkakoon toinen.
Kesken. Ei ole kattoa vielä pään päällä, perustuksia juuri valetaan... tai...
_______________
Sitten kun elämä päättyy kesken, moni asia pysähtyy. Eipä ole kiirettä valmiiksi saamisella. Eipä voisi turhemmalta moni äsken kiireinen työ tuntua.
Kun pieni elämä omassa kohdussa päättyy ja tilalle tulee tiheä musta tyhjyys, painava seinä, sammuvat myös sanat.
Sammuvat sanat, virta on syvä, sen vauhti ja syvänteet tuntemattomia. Sammuvat sanat, niiden väri ja voima häipyvät ja hiipuvat kuin kesken jääneen aterian jäljet nuotiolla, toisiin suihin, tuntemattomien taskuihin, muualla tuuli soi. Muualla tuuli soi.
Mikä kaikki on elämässäsi kesken? Onko sen loppuun saattaminen tärkeää? Osaatko elää keskeneräisyyden kanssa? Milloin elämä loppuu kesken?
Kesken. Se kaipaa vielä jotakin, aikaa, hauduttelua, tiedonhankintaa. Vielä pitää löytää yksi näkökulma tai uusi lähde, ennen kuin asiaa on tarkasteltu riittävän monipuolisesti.
Kesken. Työ kaipaa täydennystä ja tarkennusta. Hutiloitu, huolimaton, et ole paneutunut asiaan. Tai sitten olet paneutunut niin perustellisesti, että et ehtinyt saada sitä loppuun annetussa ajassa. Tai vaikka aikaa olisi kuinka, et osaa panna pistettä ja luottaa siihen, että tämä riittää tällä erää, jatkakoon toinen.
Kesken. Ei ole kattoa vielä pään päällä, perustuksia juuri valetaan... tai...
_______________
Sitten kun elämä päättyy kesken, moni asia pysähtyy. Eipä ole kiirettä valmiiksi saamisella. Eipä voisi turhemmalta moni äsken kiireinen työ tuntua.
Kun pieni elämä omassa kohdussa päättyy ja tilalle tulee tiheä musta tyhjyys, painava seinä, sammuvat myös sanat.
Sammuvat sanat, virta on syvä, sen vauhti ja syvänteet tuntemattomia. Sammuvat sanat, niiden väri ja voima häipyvät ja hiipuvat kuin kesken jääneen aterian jäljet nuotiolla, toisiin suihin, tuntemattomien taskuihin, muualla tuuli soi. Muualla tuuli soi.
Mikä kaikki on elämässäsi kesken? Onko sen loppuun saattaminen tärkeää? Osaatko elää keskeneräisyyden kanssa? Milloin elämä loppuu kesken?
Luulo
Sitä luuli saavansa kaiken valmiiksi, naulaavansa viimeisen naulan ja sitten ihailevansa valmista työtä. Sitä luuli sanovansa viimeisen sanan, tietävänsä paremmin, osaavansa enemmän. Sitä luuli että elämässä voi päästä johonkin kun oikein yrittää, että on lupa odottaa hyvää kun on tehnyt kunnolla töitä ja laittanut kaiken likoon.
Kyllä sitä on paljon luullut. Moni luulo on karissut kivikkoon ja yhtä moni tuhkana hiuksiin. Turhat luulot, väärät luulot, harhaluulot, huuliluulot, tuuliluulot, tiluliilot, tulituulet. Turpatuulet.
Sitä en tiedä, mistä luulot sikiävät, mistä usko suorituksen ja menestyksen yhteyteen. Sodanjälkeisten aikojen ankarasta uskosta jälleenrakentamiseen? Loputtomasta talouskasvun ja ihmisenä kasvun ideologiasta? Ihmisen kasvusta jumalaksi Jumalan paikalle?
Luulo voi haihtua tai ottaa vallan niin, että sen uskoo totuutena. Luulo tuntuu luissa ja lumimarjoissa ja lähtee kasvamaan katkaistustakin juuresta. Luulo ei halua nähdä tietoa, se väistää totuuden katseen ja vilpittömyyden kastelun.
Ja kun minä jotakin luulen, minä kanssa luulen niin, ja luuloni kasvaa luuksi minuun. Sen päälle ja poikittain voi kasvaa kokonaisen yhteiskunnan yhteinen luulo siitä, missä onni viihtyy: jatkuvan kasvun, rajoja hipovan suorittamisen, ihmisen uhraavan tehokkuuden koneistossa.
Mikä on mielestäsi suurin luulo, hämäävin harha länsimaisessa yhteiskunnassa?
Kyllä sitä on paljon luullut. Moni luulo on karissut kivikkoon ja yhtä moni tuhkana hiuksiin. Turhat luulot, väärät luulot, harhaluulot, huuliluulot, tuuliluulot, tiluliilot, tulituulet. Turpatuulet.
Sitä en tiedä, mistä luulot sikiävät, mistä usko suorituksen ja menestyksen yhteyteen. Sodanjälkeisten aikojen ankarasta uskosta jälleenrakentamiseen? Loputtomasta talouskasvun ja ihmisenä kasvun ideologiasta? Ihmisen kasvusta jumalaksi Jumalan paikalle?
Luulo voi haihtua tai ottaa vallan niin, että sen uskoo totuutena. Luulo tuntuu luissa ja lumimarjoissa ja lähtee kasvamaan katkaistustakin juuresta. Luulo ei halua nähdä tietoa, se väistää totuuden katseen ja vilpittömyyden kastelun.
Ja kun minä jotakin luulen, minä kanssa luulen niin, ja luuloni kasvaa luuksi minuun. Sen päälle ja poikittain voi kasvaa kokonaisen yhteiskunnan yhteinen luulo siitä, missä onni viihtyy: jatkuvan kasvun, rajoja hipovan suorittamisen, ihmisen uhraavan tehokkuuden koneistossa.
Mikä on mielestäsi suurin luulo, hämäävin harha länsimaisessa yhteiskunnassa?
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Tuoksu (Matkalle 10)
Mustankarhea viiva, mullan tuoksu, polveen tarttuva vihreä. Ripeä kasvu ja kukoistus hetkessä, jonka juuri ja juuri ehtii tajuta.
Sireenin tuoksusta muistan, miten pienenä keräsin sireenin terälehtiä lasipulloon jonkin litkun kanssa tehdäkseni siitä hajuvettä. Pisamanenä mahtui juuri ja juuri vielä pienemmän apteekin pullon suulle. En halua muistaa miten mynnähtäneeltä parfyymini tuoksui aikojen jälkeen.
Sireenin tuoksusta aistin, miten elämä voi olla kepeää. Omenapuun kukan tuoksusta nousee mieleen jo jotakin viileämpää ja kirpeämpää, ja se mielikuva voimistuu omenoiden kypsyessä elokuussa. Ja appelsiinipuun kukissa on elämän täyteläisyys, hedelmässä muutoksen syvä kypsyys, ja haikeus haastaa kääntämään vahapintaisia lehtiä edestä jotta pääsee kulkemaan syvemmälle tuoksujen rajattomaan puutarhaan. Sinne avaa oven kultainen avain, joka hehkuu hetkessä ja sammuu huolten varjossa toimintakyvyttömäksi.
Värähtelyä ja värinää on kesä täynnä, värejä ja virvatulia ja voimaantuvia ihmisiä, miehiä ja naisia ja sellaisiksi kasvavia, ja hiki haisee elävältä suolalta ja oman miehen hiki maailman rakkaimmalta. Se menee luihin ja ytimiin ja vielä syvemmälle, ja onnellista naista ei saa häiritä.
Millaisia muistoja tuoksut tuovat Sinulle mieleen? Millaiset tuoksut jäävät elämän matkalta mieleen - liittyvätkö ne aikoihin, paikkoihin, ihmisiin, tunteisiin? Kirjoita ajatuksiasi auki!
Sireenin tuoksusta muistan, miten pienenä keräsin sireenin terälehtiä lasipulloon jonkin litkun kanssa tehdäkseni siitä hajuvettä. Pisamanenä mahtui juuri ja juuri vielä pienemmän apteekin pullon suulle. En halua muistaa miten mynnähtäneeltä parfyymini tuoksui aikojen jälkeen.
Sireenin tuoksusta aistin, miten elämä voi olla kepeää. Omenapuun kukan tuoksusta nousee mieleen jo jotakin viileämpää ja kirpeämpää, ja se mielikuva voimistuu omenoiden kypsyessä elokuussa. Ja appelsiinipuun kukissa on elämän täyteläisyys, hedelmässä muutoksen syvä kypsyys, ja haikeus haastaa kääntämään vahapintaisia lehtiä edestä jotta pääsee kulkemaan syvemmälle tuoksujen rajattomaan puutarhaan. Sinne avaa oven kultainen avain, joka hehkuu hetkessä ja sammuu huolten varjossa toimintakyvyttömäksi.
Värähtelyä ja värinää on kesä täynnä, värejä ja virvatulia ja voimaantuvia ihmisiä, miehiä ja naisia ja sellaisiksi kasvavia, ja hiki haisee elävältä suolalta ja oman miehen hiki maailman rakkaimmalta. Se menee luihin ja ytimiin ja vielä syvemmälle, ja onnellista naista ei saa häiritä.
Millaisia muistoja tuoksut tuovat Sinulle mieleen? Millaiset tuoksut jäävät elämän matkalta mieleen - liittyvätkö ne aikoihin, paikkoihin, ihmisiin, tunteisiin? Kirjoita ajatuksiasi auki!
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Valinta (Matkalle 9)
Ohikiitävä pysähtymisen hetki, edessä monia merkkejä, viittoja, opastuksia, kieltoja, esteitäkin. Poika istuu kolmipyöräisensä päällä ja tutkii, löytyykö niiden välistä tie, jota kulkea, reitti, joka avautuu eteenpäin ja ulos, ahtaudesta pois.
Valintatilanteita on edessä joka päivä ja joka yö. Joskus merkit ovat selviä, varoituksetkin, mutta aina ne eivät saa valitsemaan "oikein". Joskus toivoo, että tietäisi tai tuntisi selkeämmin, mikä olisi oikea ratkaisu, oikea valinta tässä tilanteessa. Neuvojen antajia on monenlaisia, pyydettyjä ja pyytämättömiä, taitavia ja tarkoitushakuisia. Neuvojalla ei voi koskaan olla vastuuta (aikuisen) valitsijan puolesta: ratkaisut on tehtävä itse. Vastuu valinnoista on kannettava itse.
Yksi valinnoista on siinä, mitä puhuu ja miten puhuu. Totta vai totuuden siementä, kirkkaana vai väritettynä? Kokototuus vai osatotuus? Valkoinen valhe, musta valkeiden valheiden verkko, johon ennemmin tai myöhemmin jää kiinni, sätkimään ja hyödyttömästi hengästymään?
Toinen valinta on siinä, kuunteleeko. Se kieli, jota puhut ja kuuntelet, vaikuttaa maailmaasi, se muuttaa sitä, se muuttaa ajatteluasi. Puhuttu ja kuunneltu sana johtaa tekoihin. Puhuttu ja kuunneltu sana vaikuttaa valintoihin. Aina.
Ja erityisesti aikuisen sanalla on vaikutusta silloin, kun lapsi etsii elämänsä polkua. Siinä on aikuisen vastuu: avata tietä avarampaan tilaan, estää jos mahdollista turhat kolarit, neuvoa hyvän omantunnon tietä. Se ei ole aina se helpoin tie.
Kirjoitus liittyy Tero Annanollin kierrätysmateriaaleille maalattuun teokseen Matka. Millaisia valintoja olet elämässäsi tehnyt, mitä neuvoja saanut? Oletko ottanut saamasi ohjeet huomioon valintoja tehdessäsi?
Valintatilanteita on edessä joka päivä ja joka yö. Joskus merkit ovat selviä, varoituksetkin, mutta aina ne eivät saa valitsemaan "oikein". Joskus toivoo, että tietäisi tai tuntisi selkeämmin, mikä olisi oikea ratkaisu, oikea valinta tässä tilanteessa. Neuvojen antajia on monenlaisia, pyydettyjä ja pyytämättömiä, taitavia ja tarkoitushakuisia. Neuvojalla ei voi koskaan olla vastuuta (aikuisen) valitsijan puolesta: ratkaisut on tehtävä itse. Vastuu valinnoista on kannettava itse.
Yksi valinnoista on siinä, mitä puhuu ja miten puhuu. Totta vai totuuden siementä, kirkkaana vai väritettynä? Kokototuus vai osatotuus? Valkoinen valhe, musta valkeiden valheiden verkko, johon ennemmin tai myöhemmin jää kiinni, sätkimään ja hyödyttömästi hengästymään?
Toinen valinta on siinä, kuunteleeko. Se kieli, jota puhut ja kuuntelet, vaikuttaa maailmaasi, se muuttaa sitä, se muuttaa ajatteluasi. Puhuttu ja kuunneltu sana johtaa tekoihin. Puhuttu ja kuunneltu sana vaikuttaa valintoihin. Aina.
Ja erityisesti aikuisen sanalla on vaikutusta silloin, kun lapsi etsii elämänsä polkua. Siinä on aikuisen vastuu: avata tietä avarampaan tilaan, estää jos mahdollista turhat kolarit, neuvoa hyvän omantunnon tietä. Se ei ole aina se helpoin tie.
Kirjoitus liittyy Tero Annanollin kierrätysmateriaaleille maalattuun teokseen Matka. Millaisia valintoja olet elämässäsi tehnyt, mitä neuvoja saanut? Oletko ottanut saamasi ohjeet huomioon valintoja tehdessäsi?
perjantai 21. toukokuuta 2010
Maatuska (Matkalle 8)
Kun sen ison avaa sen sisältä löytyy toinen ja kun sen avaa sen sisältö löytyy kolmas ja kun sen avaa niin...
Kun matka suuntautuu Suomen itärajan yli ja takaisin, matkalta tarttuu mukaan usein maatuska. Puinen, maalattu, salaperäinen koriste on samalla lelu, ja huikean kiehtovan kerroksellinen. Mitä sen sisältä löytyykään, ja mikä on viimeinen?
Päällimmäinen pullea maatuska antaa viitteitä siitä, mitä sisällä on. Värimaailma, vaatteiden koristelu ja kasvot kertovat kyllä, avautuuko pienemmistä kätketyistä maatuskoista verevän emännän vai vaikkapa vitsikkäästi presidenttien tai urheiljoiden kasvot.
Kun matkamuiston ostaa, siihen myös huomaamattaankin liittää toiveita, muistoja, ajatuksia - myös hajuja, makuja ja värejä. Kun on jotakin käsinkosketeltavaa, on helpompi palata matkan tunnelmaan, vai onko?
Kirjoita, mistä muistat matkan? Millainen matkamuisto sinua ilahduttaa, kaipaatko matkamuistoa tai tuliaista toisten matkalta? Voiko matkamuisto olla jotakin muuta kuin mukana kannettavaa tavaraa? Teksti liittyy Tero Annanollin Matruski-maalaukseen Helsingin Malmitalon Matkalle -näyttelyssä 29.5. saakka.
Kun matka suuntautuu Suomen itärajan yli ja takaisin, matkalta tarttuu mukaan usein maatuska. Puinen, maalattu, salaperäinen koriste on samalla lelu, ja huikean kiehtovan kerroksellinen. Mitä sen sisältä löytyykään, ja mikä on viimeinen?
Päällimmäinen pullea maatuska antaa viitteitä siitä, mitä sisällä on. Värimaailma, vaatteiden koristelu ja kasvot kertovat kyllä, avautuuko pienemmistä kätketyistä maatuskoista verevän emännän vai vaikkapa vitsikkäästi presidenttien tai urheiljoiden kasvot.
Kun matkamuiston ostaa, siihen myös huomaamattaankin liittää toiveita, muistoja, ajatuksia - myös hajuja, makuja ja värejä. Kun on jotakin käsinkosketeltavaa, on helpompi palata matkan tunnelmaan, vai onko?
Kirjoita, mistä muistat matkan? Millainen matkamuisto sinua ilahduttaa, kaipaatko matkamuistoa tai tuliaista toisten matkalta? Voiko matkamuisto olla jotakin muuta kuin mukana kannettavaa tavaraa? Teksti liittyy Tero Annanollin Matruski-maalaukseen Helsingin Malmitalon Matkalle -näyttelyssä 29.5. saakka.
tiistai 11. toukokuuta 2010
Saattaen vaihdettava (Matkalle 7)
Matkaan on valmistauduttu innolla jo monta viikkoa, melkein monta kuukautta. Välillä uni on karannut kun on pitänyt suunnitella ja ikävöidä kaikkea sitä mukavaa, mitä matkaan liittyy, ne Helsingin Jäätelötehtaan jätskit ja Linnanmäen hattarat ja maailmanpyörä. Korkeimmalla kohdalla käänsi viime kesänä vähän mahaa, vaikka ei kyllä pelottanut.
Kuitenkin kun lähdön hetki saapuu ja junan askelmalle pitää astua, ei oikein auta repussa oleva Upponallekaan. Huulet ovat kiinni, mutta ihan heti huulten takana kasvaa itku. Heti luomen takana paisuu pisara. Ei sitä huomaa isä, joka saattaa, tai huomaa kuitenkin, mutta vilkuttaa reippaasti niin kuin vilkutus huiskauttaisi eronikävän kauemmas. Kyllä se hyvin menee!
Juna on sininen ja pitkä kuin lähimetsän kyykäärme. Kassi vähän painaa, siellä on punaista mehua ja juustoleipiä ja omena. Kyllä konduktööri neuvoo oikean paikan ja vastassa on kyllä kummitäti, isä on sen varmistanut.
Ja junavaunun alareunassa lukee: Saattaen vaihdettava. Sitä ei tosin sisälle näe, mutta vilkuttaja sen näkee.
Kirjoitus liittyy Joonas Vähäsöyringin maalaukseen Saattaen vaihdettava Helsingin Malmitalon Matkalle-näyttelyssä, joka on avoinna 29.5. saakka. Kirjoita, miten mieluiten matkustat: perheen kanssa, yksin, ystävien kanssa, ja onko matkasi syy työ, opiskelu tai vaikka luokkaretki?
Kuitenkin kun lähdön hetki saapuu ja junan askelmalle pitää astua, ei oikein auta repussa oleva Upponallekaan. Huulet ovat kiinni, mutta ihan heti huulten takana kasvaa itku. Heti luomen takana paisuu pisara. Ei sitä huomaa isä, joka saattaa, tai huomaa kuitenkin, mutta vilkuttaa reippaasti niin kuin vilkutus huiskauttaisi eronikävän kauemmas. Kyllä se hyvin menee!
Juna on sininen ja pitkä kuin lähimetsän kyykäärme. Kassi vähän painaa, siellä on punaista mehua ja juustoleipiä ja omena. Kyllä konduktööri neuvoo oikean paikan ja vastassa on kyllä kummitäti, isä on sen varmistanut.
Ja junavaunun alareunassa lukee: Saattaen vaihdettava. Sitä ei tosin sisälle näe, mutta vilkuttaja sen näkee.
Kirjoitus liittyy Joonas Vähäsöyringin maalaukseen Saattaen vaihdettava Helsingin Malmitalon Matkalle-näyttelyssä, joka on avoinna 29.5. saakka. Kirjoita, miten mieluiten matkustat: perheen kanssa, yksin, ystävien kanssa, ja onko matkasi syy työ, opiskelu tai vaikka luokkaretki?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)