maanantai 30. elokuuta 2010

Hankala

Onko kivi kengässä hankalampi kuin reikä kengässä?

Kiven saa pois, vaikka se hiertää inhottavasti, reikää on vaikea paikata ellei ole suutari. Minä en ole. Muuttuuko sitten sellainen kenkä taiteeksi, jossa on askelten jäljet: askelten painon jäljet - taistelun jäljet, kulumisen jäljet, joissa suoja on kulunut olemattomiin. Elämän jäljet ja siitä luopumisen jäljet.

Hankalaa on väsyneelle arkinen kitinä ja nopealle päätöksenteon tahmominen. Vaikeutta voi tuottaa tiedon tai tahdon tai tunteen juuttuminen tai puuttuminen tai vaikka vain muuttuminen. Ja sitoutumisen puute.

Hankalaa ja uuvuttavaa voi olla vastaan kampeaminen, varsinkin silloin jos siitä tulee itseistarkoitus tai kun periaatteesta vastaan väittävä on esimies tai johdettava. Kilpailu ei ole hankalaa, mutta kapulan heittäminen rattaisiin on. Pahimmillaan se heittää nurin. Hämäännyttävän huumaavaa sen sijaan on hedelmällinen vasta-argumentointi, aito asiakeskeinen dialogi, jossa tilanne ja eri taustoista tulevat läsnäolijat tuottavat enemmän kuin kukaan yksin, eikä lopputulosta etukäteen ole olemassa.

Hankalaa on joutua kateuden kohteeksi, kiusaamisen kohteeksi, inhon kohteeksi, sellaiseksi jonka kanssa kukaan ei halua. Hankalaa on jumiutua oman elämänsä solmuun.

Vielä hankalampaa on jos sattuu juuttumaan toisen elämän solmuun. Sitä ei nimittäin niin vain auota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti