Kun sen ison avaa sen sisältä löytyy toinen ja kun sen avaa sen sisältö löytyy kolmas ja kun sen avaa niin...
Kun matka suuntautuu Suomen itärajan yli ja takaisin, matkalta tarttuu mukaan usein maatuska. Puinen, maalattu, salaperäinen koriste on samalla lelu, ja huikean kiehtovan kerroksellinen. Mitä sen sisältä löytyykään, ja mikä on viimeinen?
Päällimmäinen pullea maatuska antaa viitteitä siitä, mitä sisällä on. Värimaailma, vaatteiden koristelu ja kasvot kertovat kyllä, avautuuko pienemmistä kätketyistä maatuskoista verevän emännän vai vaikkapa vitsikkäästi presidenttien tai urheiljoiden kasvot.
Kun matkamuiston ostaa, siihen myös huomaamattaankin liittää toiveita, muistoja, ajatuksia - myös hajuja, makuja ja värejä. Kun on jotakin käsinkosketeltavaa, on helpompi palata matkan tunnelmaan, vai onko?
Kirjoita, mistä muistat matkan? Millainen matkamuisto sinua ilahduttaa, kaipaatko matkamuistoa tai tuliaista toisten matkalta? Voiko matkamuisto olla jotakin muuta kuin mukana kannettavaa tavaraa? Teksti liittyy Tero Annanollin Matruski-maalaukseen Helsingin Malmitalon Matkalle -näyttelyssä 29.5. saakka.
perjantai 21. toukokuuta 2010
tiistai 11. toukokuuta 2010
Saattaen vaihdettava (Matkalle 7)
Matkaan on valmistauduttu innolla jo monta viikkoa, melkein monta kuukautta. Välillä uni on karannut kun on pitänyt suunnitella ja ikävöidä kaikkea sitä mukavaa, mitä matkaan liittyy, ne Helsingin Jäätelötehtaan jätskit ja Linnanmäen hattarat ja maailmanpyörä. Korkeimmalla kohdalla käänsi viime kesänä vähän mahaa, vaikka ei kyllä pelottanut.
Kuitenkin kun lähdön hetki saapuu ja junan askelmalle pitää astua, ei oikein auta repussa oleva Upponallekaan. Huulet ovat kiinni, mutta ihan heti huulten takana kasvaa itku. Heti luomen takana paisuu pisara. Ei sitä huomaa isä, joka saattaa, tai huomaa kuitenkin, mutta vilkuttaa reippaasti niin kuin vilkutus huiskauttaisi eronikävän kauemmas. Kyllä se hyvin menee!
Juna on sininen ja pitkä kuin lähimetsän kyykäärme. Kassi vähän painaa, siellä on punaista mehua ja juustoleipiä ja omena. Kyllä konduktööri neuvoo oikean paikan ja vastassa on kyllä kummitäti, isä on sen varmistanut.
Ja junavaunun alareunassa lukee: Saattaen vaihdettava. Sitä ei tosin sisälle näe, mutta vilkuttaja sen näkee.
Kirjoitus liittyy Joonas Vähäsöyringin maalaukseen Saattaen vaihdettava Helsingin Malmitalon Matkalle-näyttelyssä, joka on avoinna 29.5. saakka. Kirjoita, miten mieluiten matkustat: perheen kanssa, yksin, ystävien kanssa, ja onko matkasi syy työ, opiskelu tai vaikka luokkaretki?
Kuitenkin kun lähdön hetki saapuu ja junan askelmalle pitää astua, ei oikein auta repussa oleva Upponallekaan. Huulet ovat kiinni, mutta ihan heti huulten takana kasvaa itku. Heti luomen takana paisuu pisara. Ei sitä huomaa isä, joka saattaa, tai huomaa kuitenkin, mutta vilkuttaa reippaasti niin kuin vilkutus huiskauttaisi eronikävän kauemmas. Kyllä se hyvin menee!
Juna on sininen ja pitkä kuin lähimetsän kyykäärme. Kassi vähän painaa, siellä on punaista mehua ja juustoleipiä ja omena. Kyllä konduktööri neuvoo oikean paikan ja vastassa on kyllä kummitäti, isä on sen varmistanut.
Ja junavaunun alareunassa lukee: Saattaen vaihdettava. Sitä ei tosin sisälle näe, mutta vilkuttaja sen näkee.
Kirjoitus liittyy Joonas Vähäsöyringin maalaukseen Saattaen vaihdettava Helsingin Malmitalon Matkalle-näyttelyssä, joka on avoinna 29.5. saakka. Kirjoita, miten mieluiten matkustat: perheen kanssa, yksin, ystävien kanssa, ja onko matkasi syy työ, opiskelu tai vaikka luokkaretki?
perjantai 7. toukokuuta 2010
Ruusu (Matkalle 6)
On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille vie.
Monella pojalla on kauluspaita, jollakin pikkutakkikin. Yhtä moni on paremmalla t-paidalla, mutta jalat malttavat olla vierekkäin ja silmät vuorottelevat äitiin tai eskarin tätiin. Välillä pitää katsoa, vieläkö ulkona on yhtä hyvä sää kuin tulomatkalla metsäpolkua juhlaan kävellessä.
Näen, että pojalta ei jää huomaamatta että oma äiti on hyvin hiljaa jotta ei niiskaise, ja niin on vieressä istuva toinen äiti ja kolmas ja neljäs. Oma poika seisoo päätä pitempänä toisia, laulaa kuuluvasti nuotin vierestä ja on jämäkästi hetkessä kiinni. Esikoulu loppuu, ryhmä hajaantuu, kesälaidun odottaa kirmaajaa ja syksyllä avautuu koulu.
Miten kaikki tulee menemään? Miten tulevat asiat eteen, miten oppi, miten ystävät? Osaako hyväluontoinen ihmistaimi pitää puoliaan kovia käsiä ja kieliä vastaan?
Samat kysymykset joka lapsen kohdalla. Miten on lapsi oppinut suhtautumaan tilanteisiin, joissa otetaan mittaa toisesta, tilanteisiin joissa katsotaan sietokykyä, omanarvontuntoa ja myös sitä, osaako sanoa ei ilman että tulee jyränneeksi toisen. Millaisilla valmiuksilla hän ja aikuiset hänen ympärillään turvaavat lapsen kasvua?
Jokainen eskari saa kirkkaanpunaisen ruusun. Ensimmäinen ruusu, ensimmäinen siirtymäriitti, ensimmäinen saattaminen elämänvaiheesta toiseen-
Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan
Tänne ystävä armas surren sua jäämme me kaipaamaan
Kirjoita, millaisissa tilanteissa olet saattanut toista kukkasin. Millaisen kukan valitset mihinkin tilanteeseen: onnitteluun, suruun, sovitteluun? Mitä haluat sanoa elämänvaiheesta toiseen siirtyvälle kuten eskarille?
Monella pojalla on kauluspaita, jollakin pikkutakkikin. Yhtä moni on paremmalla t-paidalla, mutta jalat malttavat olla vierekkäin ja silmät vuorottelevat äitiin tai eskarin tätiin. Välillä pitää katsoa, vieläkö ulkona on yhtä hyvä sää kuin tulomatkalla metsäpolkua juhlaan kävellessä.
Näen, että pojalta ei jää huomaamatta että oma äiti on hyvin hiljaa jotta ei niiskaise, ja niin on vieressä istuva toinen äiti ja kolmas ja neljäs. Oma poika seisoo päätä pitempänä toisia, laulaa kuuluvasti nuotin vierestä ja on jämäkästi hetkessä kiinni. Esikoulu loppuu, ryhmä hajaantuu, kesälaidun odottaa kirmaajaa ja syksyllä avautuu koulu.
Miten kaikki tulee menemään? Miten tulevat asiat eteen, miten oppi, miten ystävät? Osaako hyväluontoinen ihmistaimi pitää puoliaan kovia käsiä ja kieliä vastaan?
Samat kysymykset joka lapsen kohdalla. Miten on lapsi oppinut suhtautumaan tilanteisiin, joissa otetaan mittaa toisesta, tilanteisiin joissa katsotaan sietokykyä, omanarvontuntoa ja myös sitä, osaako sanoa ei ilman että tulee jyränneeksi toisen. Millaisilla valmiuksilla hän ja aikuiset hänen ympärillään turvaavat lapsen kasvua?
Jokainen eskari saa kirkkaanpunaisen ruusun. Ensimmäinen ruusu, ensimmäinen siirtymäriitti, ensimmäinen saattaminen elämänvaiheesta toiseen-
Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan
Tänne ystävä armas surren sua jäämme me kaipaamaan
Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan
Niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan
Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa
Monta ihmettä näytit sä meille jotka meitä nyt lohduttaa saa
Me tiedämme että sä lähdet vain koska muuta et voi
Ja toivomme että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi
Ja toivomme että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi...
Kirjoita, millaisissa tilanteissa olet saattanut toista kukkasin. Millaisen kukan valitset mihinkin tilanteeseen: onnitteluun, suruun, sovitteluun? Mitä haluat sanoa elämänvaiheesta toiseen siirtyvälle kuten eskarille?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
