Särkyneet (Haava 6)

Mikä meitä haavoittaa?

Haava-näyttelyn auettua kirjoitin sosiaaliseen mediaan Facebookiin tilapäivitykseksi samat kysymykset, jotka ovat Haava-näyttelyn perusteemat: mikä meitä haavoittaa, mikä haava yhteiskunnassa vuotaa eniten ja mikä laastari tehoaa parhaiten. Ihminen, jokainen meistä on haavoittuva - onko haavoittuneille tilaa tässä ajassa ja yhteiskunnassa?

Viimeiseen kysymykseen tuli yksimielinen vastaus: haavoittuneille ei ole tilaa. Laastareihin asti ei vielä päästy, jääköön se pohdinta yhteiskuntatieteellisiin seminaareihin.

Moni kommentoi nopeasti ja omakohtaisesti, mikä meitä haavoittaa. Se lista on pitkä, leveä ja kipeä, jokainen lausahdus sisältää oman kertomuksensa sanotun takana:

"Sanan sivallukset."
"Se että toimintani motiivit ymmärretään ja tulkitaan väärin."
"Minä itse? Viiltäviä olemme me särkyneet?"
"Rakkaudettomuus ja kylmyys."
"Mitätöiminen."
"Rakkaus. Uskonto. Valta. Rehellisyys. Se, ettei kelpaa, riitä."
"Epäoikeudenmukaisuus, selän takana puhuminen, turhasta syyttäminen esimerkiksi."

Myös haavoittumistilanne herätti ajatuksia:

"Haavoittuessaan on niin yllätetty, täysin valmistelematon kohtaamaan kivun. Tilanne tekee haavasta välillä isomman, välillä jää vuotamaan pitkäänkin. Jos joskus osaa jo etukäteen pelätä tulevaa kipua, se saattaakin olla kuin rokote, kerran kirpasee, mutta sen jälkeen on vahvempi. "
"Olen läheltä ammuttu, turhasta syytetty."

Yksi kipu nousi ylitse muiden:
"Kun tapahtuu jotain, joka avaa jo arpeutuneet vanhat haavat-"


Haava-tunnuksella varustetut postaukset liittyvät Ulla ja Paula Remeksen Haava-näyttelyyn Galleria 12:n projektitilassa Kuopiossa, avoinna 21.2. saakka.