Epäily

Viisitoista vuotta sitten näin iltahämärässä multa oli käännetty. Ruma aukko oli syvä ja musta. Siihen tuli syvähauta, niin he sanoivat, ja päälle sitten aikanaan äiti.

Vanhin poikani, alle kaksivuotias, hyppi mullan ja aukon reunalautojen päällä, heitti arkun päälle valkean neilikan ja punaisen ruusun ja kuivaneen männynoksan, osoitti tammipuista arkkua ja iloitsi: tuolla ukki.

Muut mustuimme, ja vaikka syksyinen päivä oli ollut kuulas ja punainenkin, vuodin kummallisia kyyneleitä. Surulle ei oikeasti ollut tilaa, vaikka olikin. Vaikka ympärillä oli tukijoita, rakkaita ihmisiä, olin yksin.

Ainoa isäni.

Olin synnyttänyt kahdesti, ja kolmatta kasvatin kylkeni alla. Surulle ei ollut tilaa, vaikka olikin. Kysyin, miksi nyt, miksi varoittamatta yövuoteelta, miksi niin nuorena, alle kuusikymppisenä, miksi ei sitten kun lapsenlapset muistaisivat ukkinsa perinnön.

Silloin epäilin, miten tästä eteenpäin. Epäilin, joudunko liian lujille, epäilin, tulenko elämässä ymmärretyksi, hoituvatko asiat, tuleeko enää muita kuin harmaan sumuisia päiviä.

___________


Ja sitten, isän kuoleman viisitoistavuotispäivänä saunoin isän lauteilla, nostin jalat taivaaseen ja tunsin, miten pakahduttava paino rinnassani potki kuten lapsi silloin: tulen ulos, nyt on sen aika, kohtaa minut ja kuule ja uskalla. Tulen ulos ja kaikki muukin tulee, istukat ja kalvot ja kaikki, ja kaikki tämä on välttämätöntä.

Seuraavana yönä tiesin, että tästä piirtyy nelikymppisen näky: kuvan ja sanan prosessi, joka alkaa isän hautajaispäivästä ja tämän blogin osalta päättyy sinä päivänä, kun täytän neljäkymmentä. Kun täytän neljäkymmentä, avaan Kuopion Galleria Carreessa näyttelyn 40 x 40 x 40, joka koostuu neljästäkymmenestä kuvasta, joiden mitat ovat 40 kertaa 40 senttiä. Näyttely avautuu 17.8.2010.

Jokaisen kuvan lähtökohtana on sana - jostakin elämänkohdasta. Jotakin, joka pyrkii ulos: jokaisen sanan kirjoitan ensin tähän blogiin, ja jokaisen sanan herättämän keskustelun tuon myös näyttelyyn. Keskustelu voi innoittaa sanoihin liittyviä kuvia, joiden otteena on koloristinen tunteen kuvaus - haluan jakaa, haluan kuulla, haluan tuntea.

Osallistu yhteiseen elämänpohdintaan!