Olen aina rakastanut vuoripuron kirkasta, soljuvaa virtausta, raikasta vettä joka kasvoilla muuttaa väsyneen virkeäksi. Kahlaajaa vuoripuro saattaa paleltaa.
Kaksitoista vuoripuron ylitystä samalla reitillä, laskivat nuoret Ojenissa Espanjassa. Kahteen ensimmäiseen he viitsivät ottaa kengät pois, loput paineltiin kengät jalassa. Kylmä ei päässyt tulemaan eivätkä varpaat juuri hiertyneet, vaikka matkaa rinteillä riittikin.
Nahkakenkiä ei ehkä kannata ottaa ensi kerralla mukaan, sanoi vanhin tytär: nahka ei tykkää kastumisesta, vaikka nahka hengittää hyvin ja on muuten mukava jalalle. Vuorille hän ei kyllä nahkakenkiä ottanutkaan vaan coretex-vaelluskengät, mutta nahkakengät olivat ehtineet jo kärsiä heti tulopäivänä.
Tulopäivänämme maaliskuun alussa Espanjassa taivaalta oli satanut talvea. Talvimyrsky tappoi kolme, jätti vedettömiksi 20 000 ihmistä ja maanvyörymien jäljiltä teitä ja taloja sortui.
Tuona pimeänä iltana tietämättä muusta etsimme asuntoamme. Lento oli ollut puoli päivää myöhässä. Yksisuuntaisten katujen ja huonojen karttojen keskellä oli pakko välillä jalkautua. Kadut tulvivat viemärinhajuista vettä, joka ulottui yli nilkkojen. Siinä saivat nahkaiset ecco-kengät matkamuistoa kyllikseen.
(Nahkasandaalieni sisäpohjat menivät myöhemmin karheiksi meren suolasta. En malttanut olla menemättä vaatteet päällä mereen).
Mikä merkitys on kengillä matkanteossa? Milloin paras matka tehdään avojaloin? Millaisia muistoja Sinulla on matkoistasi?
Osallistu kommentillasi tai kertomuksellasi yhteisötaideteoksen tekoon! Matkalle lähtemisen ajatukset luetaan pielaveteläislapsille, joiden kanssa rakennetaan matkalaukut. Ne kootaan installaatioksi toukokuussa 2010 Helsinkiin ja jatkavat näyttelykiertuetta lähivuosina TAJUA-taiteilijaryhmän mukana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nuoruuteni Camel-kengät palvelivat kesät-talvet viiden vuoden ajan. Erään kerran kahlasin niillä kesäjuhlilla neljän päivän ajan nilkkoja myöten savessa ja sitten kengät suihkuun ja matka jatkui.
VastaaPoistaKengät on matkanteon a tai o. Amerikkalaisille turisteille naureskellaan, kun he humppasee lenkkareissa, vanhemmat naiset väljissä hameissa helmat kolmisenkymmentä senttiä kenkien yläpuolella. Vaan liikku miten liikku kotoansa kohteeseen, niin matkalla on noustava jaloilleen: louvret vaatii askeltamista siinä missä viat dolorosat. Onhan sitä iholaastaria ja särkyyn kaikenlaista, mutta mikään laastari tai pilleri ei pure sekä hiertymiin että jalan ja selänkipuihin, jos on onnistunut munaamaan matkansa jo lähtiissä huonoilla ja uusilla kengillä. Helteessä asfaltilla voi ohut kengänpohja olla kuin paistinpannu, tietää puuvillaisia nilkkasukkia leidisandaaleihin ostanut kesälomalainen. Kannattaa päättää etukäteen tutustuako uusiin kenkiin vai valittuun matkakohteeseen.
VastaaPoista