Reikä (Haava 4)

Seitsemän reikää mahassa, sanoin joskus lapsilleni kun he ihmettelivät miksi vatsanahkani on arpinen.

Seitsemän reikää, joista kuusi pientä ja sievää. Kaksi kertaa olen maannut leikkauspöydällä kohdunulkoisen raskauden vuoksi, ja kolmannella viillettiin keisarileikkauksen kokoinen haava ilman sieltä tulevaa lasta.

Äidilläni on neljä reikää mahassa ja yksi kyljessä, viisi viiltoa jälkinä leikkauksista. Äiti makasi teholla viikkoja umpisuolen puhjettua ja vatsakalvon tulehduttua. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kului yhteensä puoli vuotta, tuohon aikaan sisältyivät ne viisi leikkausta.

Minä olin alle kuukauden ikäinen, kun äiti joutui tuolle reissulle - en tuntenut äitiäni kun hän palasi sairaalasta.

Reikä on aina aukko jonnekin, eikä avaaja arvaa mitä syvältä löytyy ja mitä löydöstä seuraa. Reikä voi kasvaa umpeen, mutta arpi jää.

Arpi jää, vaikka sitä kuinka voitelisi tai hieroisi tai koettaisi ajatella pois.


Haava-tunnuksella merkityt tekstit liittyvät Haava-näyttelyyn Galleria 12:ssa Kuopiossa. Haava 21.2. saakka, lisätiedot www.galleria12.fi.

Odotin

Mikään ei ole kauniimpaa kuin herkästi kaartuva naisen vatsa. Sen muutos houkuttelee myös läheiset odotukseen. Mikä voima on uudessa elämässä!

Kun olin kahdesti kokenut mahdottoman raskauden, maalasin herkillä, voimakkailla väreillä teoksen, jossa yksinäisellä saarella kohoavat tummat kuuset. On ilta tai aamu, en tiedä, taivas ei ole sininen eikä vesikään, mutta merkillinen värillinen valo hohtaa kaikesta läpi.

Etualalla on vaaleansininen viiva, häivähdys taivaanlaesta. Viivassa kaksi kaarta yhtyy.

Moni on nähnyt siinä linnun, joka kaarrattelee nautinnollisesti taituroiden veden päällä. Joku on nähnyt viivan kaaressa naisen kaaren: täyttyvän rinnan ja pontevasti kasvavan vatsan.

Siinä on minun ikäväni. Niihin iloiseksi miellettyihin väreihin valelin surua.

Se vesi saaren ympärillä ei vielä ollut valmis vajoamaan tasaiseen sineen, sen piti vielä liekehtiä, sen piti vielä väkevänä näyttää kaikki ne tunteet, joita herää silloin, kun odotus päättyykin kesken.

Ei, tasaista sineä ei silloin nähdä, ei liikkumatonta vettä, ei hiljaista metsää.

Mitä sinä odotat? Osataanko nykyään odottaa vai pitääkö saada kaikki heti – myös joulu?