Ruusu (Matkalle 6)

On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille vie.

Monella pojalla on kauluspaita, jollakin pikkutakkikin. Yhtä moni on paremmalla t-paidalla, mutta jalat malttavat olla vierekkäin ja silmät vuorottelevat äitiin tai eskarin tätiin. Välillä pitää katsoa, vieläkö ulkona on yhtä hyvä sää kuin tulomatkalla metsäpolkua juhlaan kävellessä.

Näen, että pojalta ei jää huomaamatta että oma äiti on hyvin hiljaa jotta ei niiskaise, ja niin on vieressä istuva toinen äiti ja kolmas ja neljäs. Oma poika seisoo päätä pitempänä toisia, laulaa kuuluvasti nuotin vierestä ja on jämäkästi hetkessä kiinni. Esikoulu loppuu, ryhmä hajaantuu, kesälaidun odottaa kirmaajaa ja syksyllä avautuu koulu.

Miten kaikki tulee menemään? Miten tulevat asiat eteen, miten oppi, miten ystävät? Osaako hyväluontoinen ihmistaimi pitää puoliaan kovia käsiä ja kieliä vastaan?

Samat kysymykset joka lapsen kohdalla. Miten on lapsi oppinut suhtautumaan tilanteisiin, joissa otetaan mittaa toisesta, tilanteisiin joissa katsotaan sietokykyä, omanarvontuntoa ja myös sitä, osaako sanoa ei ilman että tulee jyränneeksi toisen. Millaisilla valmiuksilla hän ja aikuiset hänen ympärillään turvaavat lapsen kasvua?

Jokainen eskari saa kirkkaanpunaisen ruusun. Ensimmäinen ruusu, ensimmäinen siirtymäriitti, ensimmäinen saattaminen elämänvaiheesta toiseen-

Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan
Tänne ystävä armas surren sua jäämme me kaipaamaan

Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan
Niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan

Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa
Monta ihmettä näytit sä meille jotka meitä nyt lohduttaa saa

Me tiedämme että sä lähdet vain koska muuta et voi
Ja toivomme että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi
Ja toivomme että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi...

Kirjoita, millaisissa tilanteissa olet saattanut toista kukkasin. Millaisen kukan valitset mihinkin tilanteeseen: onnitteluun, suruun, sovitteluun? Mitä haluat sanoa elämänvaiheesta toiseen siirtyvälle kuten eskarille?