maanantai 30. elokuuta 2010

Hankala

Onko kivi kengässä hankalampi kuin reikä kengässä?

Kiven saa pois, vaikka se hiertää inhottavasti, reikää on vaikea paikata ellei ole suutari. Minä en ole. Muuttuuko sitten sellainen kenkä taiteeksi, jossa on askelten jäljet: askelten painon jäljet - taistelun jäljet, kulumisen jäljet, joissa suoja on kulunut olemattomiin. Elämän jäljet ja siitä luopumisen jäljet.

Hankalaa on väsyneelle arkinen kitinä ja nopealle päätöksenteon tahmominen. Vaikeutta voi tuottaa tiedon tai tahdon tai tunteen juuttuminen tai puuttuminen tai vaikka vain muuttuminen. Ja sitoutumisen puute.

Hankalaa ja uuvuttavaa voi olla vastaan kampeaminen, varsinkin silloin jos siitä tulee itseistarkoitus tai kun periaatteesta vastaan väittävä on esimies tai johdettava. Kilpailu ei ole hankalaa, mutta kapulan heittäminen rattaisiin on. Pahimmillaan se heittää nurin. Hämäännyttävän huumaavaa sen sijaan on hedelmällinen vasta-argumentointi, aito asiakeskeinen dialogi, jossa tilanne ja eri taustoista tulevat läsnäolijat tuottavat enemmän kuin kukaan yksin, eikä lopputulosta etukäteen ole olemassa.

Hankalaa on joutua kateuden kohteeksi, kiusaamisen kohteeksi, inhon kohteeksi, sellaiseksi jonka kanssa kukaan ei halua. Hankalaa on jumiutua oman elämänsä solmuun.

Vielä hankalampaa on jos sattuu juuttumaan toisen elämän solmuun. Sitä ei nimittäin niin vain auota.

torstai 5. elokuuta 2010

Kesken

Kesken. Ei se ole vielä valmis. Siinä se seisoo, ei ole itsestään siirtynyt hoidettujen asioiden pinoon.

Kesken. Se kaipaa vielä jotakin, aikaa, hauduttelua, tiedonhankintaa. Vielä pitää löytää yksi näkökulma tai uusi lähde, ennen kuin asiaa on tarkasteltu riittävän monipuolisesti.

Kesken. Työ kaipaa täydennystä ja tarkennusta. Hutiloitu, huolimaton, et ole paneutunut asiaan. Tai sitten olet paneutunut niin perustellisesti, että et ehtinyt saada sitä loppuun annetussa ajassa. Tai vaikka aikaa olisi kuinka, et osaa panna pistettä ja luottaa siihen, että tämä riittää tällä erää, jatkakoon toinen.

Kesken. Ei ole kattoa vielä pään päällä, perustuksia juuri valetaan... tai...

_______________

Sitten kun elämä päättyy kesken, moni asia pysähtyy. Eipä ole kiirettä valmiiksi saamisella. Eipä voisi turhemmalta moni äsken kiireinen työ tuntua.

Kun pieni elämä omassa kohdussa päättyy ja tilalle tulee tiheä musta tyhjyys, painava seinä, sammuvat myös sanat.

Sammuvat sanat, virta on syvä, sen vauhti ja syvänteet tuntemattomia. Sammuvat sanat, niiden väri ja voima häipyvät ja hiipuvat kuin kesken jääneen aterian jäljet nuotiolla, toisiin suihin, tuntemattomien taskuihin, muualla tuuli soi. Muualla tuuli soi.



Mikä kaikki on elämässäsi kesken? Onko sen loppuun saattaminen tärkeää? Osaatko elää keskeneräisyyden kanssa? Milloin elämä loppuu kesken?

Luulo

Sitä luuli saavansa kaiken valmiiksi, naulaavansa viimeisen naulan ja sitten ihailevansa valmista työtä. Sitä luuli sanovansa viimeisen sanan, tietävänsä paremmin, osaavansa enemmän. Sitä luuli että elämässä voi päästä johonkin kun oikein yrittää, että on lupa odottaa hyvää kun on tehnyt kunnolla töitä ja laittanut kaiken likoon.

Kyllä sitä on paljon luullut. Moni luulo on karissut kivikkoon ja yhtä moni tuhkana hiuksiin. Turhat luulot, väärät luulot, harhaluulot, huuliluulot, tuuliluulot, tiluliilot, tulituulet. Turpatuulet.

Sitä en tiedä, mistä luulot sikiävät, mistä usko suorituksen ja menestyksen yhteyteen. Sodanjälkeisten aikojen ankarasta uskosta jälleenrakentamiseen? Loputtomasta talouskasvun ja ihmisenä kasvun ideologiasta? Ihmisen kasvusta jumalaksi Jumalan paikalle?

Luulo voi haihtua tai ottaa vallan niin, että sen uskoo totuutena. Luulo tuntuu luissa ja lumimarjoissa ja lähtee kasvamaan katkaistustakin juuresta. Luulo ei halua nähdä tietoa, se väistää totuuden katseen ja vilpittömyyden kastelun.

Ja kun minä jotakin luulen, minä kanssa luulen niin, ja luuloni kasvaa luuksi minuun. Sen päälle ja poikittain voi kasvaa kokonaisen yhteiskunnan yhteinen luulo siitä, missä onni viihtyy: jatkuvan kasvun, rajoja hipovan suorittamisen, ihmisen uhraavan tehokkuuden koneistossa.



Mikä on mielestäsi suurin luulo, hämäävin harha länsimaisessa yhteiskunnassa?