Muutama asia elämässä on vuorenvarmaa. Yksikään ei kasva vauvaksi saakka ilman napanuoraa, yksikään ei kasva ihmiseksi ilman toista ihmistä, yksikään ei selviä elämästä hengissä.
Sitten on muutama epävarma asia. Katkeaako oikeasti napanuora koskaan, millaisia ne toiset siinä lähellä ovat, antavatko he lämpöä ja valoa vai kylmyyttä ja vihaa kasvamiseen, ja millaista se elämä on ennen kuolemaa (ja myös sen jälkeen).
Napanuora viilletään poikki saksilla tai veitsellä. Se ei satu, koska napanuorassa ei ole tuntoa. Napanuora vain hoitaa hommansa ja sitten kun se on turha, se joutaa pois. Jäljelle jää vain merkki: sinäkin olet ollut kiinni toisessa, toisen sisällä, sinäkin olet ollut hyvin pieni ja sitäkin pienempi.
Muistaako tuota silloin kun napanöyhtää kaivaa? Muistaako tuota silloin kun tiukasta paidasta tarkastaa, pullottaako napa kankaasta läpi tai painuuko navankohta liian selvänä esiin?
Jos napanuoran katkaisee oikein, viillosta ei juuri tule verta. Jos henkinen napanuora jää terveesti katkaisematta aikanaan, sen irrottamisesta myöhemmin syntyy suuri ja vuotava haava, jota sairastaa kauan. Joskus sen hoitamiseen tarvitaan ammattilaista.
Haava-tunnuksella kirjoitetut tekstit täydentävät erityisesti Galleria 12:n projektitilassa nähtävää Haava-näyttelyä. HAAVA, Galleria 12, Ulla ja Paula Remes, Kauppakatu 12, Kuopio, 3.2.-21.2.2010, Sanasauna 6.2. klo 16-17, taiteilija tavattavissa tuolloin jo klo 15-16.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti