Heikkoutensa paljastaa, jos kertoo unettomuudesta, ikävästä, ohipuhumisesta, väärässä paikassa olemisesta. Turhautumisesta koko yhteiskuntaan, joka kieltäessään heikkouden kadottaa ihmisen. Yhteiskuntaan, jossa nopeimmin yleistyy juuri heikkous, heikoiksi hylättyjen armeija.
Heikkous syntyy, kun puristus - tai unohdus - kasvaa liian suureksi. Hiilestä tulee paineessa timantti, mutta ihmisestä märkä oksennus.
_________
Miksikö puhun heikkoudesta? Koska heikottaa. Vaivoin jaksan kirjoittaa. Sikainfluenssa keuhkokuumeineen ja vesimahoineen vie mehut ja pillit ja jättää jäljelle korisevan kuivan karstan. Millä sen rapsuttaisi pois?
Kummallinen on se olo, kun asia kerrallaan lipuu mielestä pois. En jaksa, ihan sama, menköön nyt, en hoida. En pysty. Ajatukset sammuvat yksi kerrallaan, mikään ei ole tärkeää, tällaistako on sädehoidoissa juoksevan luopuminen, tällaistako on vanhan voimattomuus? Päivä on pitkä kuin yö, eikä kukaan voi siihen tulla.
Päivä on pitkä yö.
Mikä on heikkoutta? Milloin olet ollut heikko?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Luopuminen - hyvä sana. Olenko valmis luopumaan kaikesta, sitten voinkin alkaa elää. Rauhassa tätä päivää.
VastaaPoistaHeikkous. Luopuminen. "En pelkää mitään- en toivo mitään - olen vapaa." sanoi joku viisas. Jotenkin uskon että se on totta. ettei laita kovaa kovaa vastaan. Että mieluummin on vedenkaltainen, siinä mielessä heikko. Muotoutuva, muuttuva, virtaava. Silloin luopuu omistamisesta - myös oman pysyvän identiteetin omistamisesta ja pystyttämisestä. Heikko liikahtaa helpommin kuin vahva?
VastaaPoistaIhmisen perusolemukseen tämän päivän yhteiskunnassa "kuuluu" olla vahva, vapaa ja varakas. Tavoiteltavia hyveitäkö kaikki tyynni?
VastaaPoistaVäitän toisin.
Oman heikkouden tunnistaminen ja tunnistaminen ei ole helppoa. Mutta, vain heikkouden kautta kasvaa vahvaksi.
Sellainen ihminen, joka on oppinut tunnistamaan oman heikkoutensa, kykenee eläytymään toisen, vaikeuksissa olevan ihmisen asemaan.
Heikko olen silloin kun pelkään, kun tunnen epävarmuutta toisen, kaiken tietävän ja aina oikeassa olevan seurassa. Heikko olen silloin, kun olen avuton ja arka ihmissuhteiden selvittelyyn tai avun pyytämiseen. Heikko olen suuttumuksen ja itsesyytösten vallassa, en kestä pahaa sisälläni. Heikko olen myös silloin, kun en halua tai voi kuunnella, myötäelää tai ymmärtää häntä, joka vähiten silloin rakkauttani ansaitsisi.
VastaaPoistaToisaalta heikkona, loukattuna ja haavoitettuna olen kokenut ihmeellistä voimaa, josta itselle on kirkastunut, mitä todella haluan tehdä ja mikä elämässäni on tärkeää.