Lumi on outoa, se panee maailman sekaisin. Se kutsuu koskettamaan, se vaatii kierimään, se yllyttää heittämään. Joka syystalvi se tapahtuu, ja kaikki pienet ja isot ihmiset tulevat haastetuiksi iloon - ainakin pyydystämään kielelle hiutaleen.
Lumi on outoa: se sulaa kun siihen tarttuu, ei siitä saa otetta. Kuitenkin se pitää maailmaa jämäkästi otteessaan yhdessä jään kanssa. Kaikki me kolaroijat otamme lumen vakavasti ja alijäähtyneen veden, mutta kun valo kutsuu kimalluksen lumesta näkyviin, unohtuu muu paitsi ihme. Katsoi minne vain, aina jostakin välkähtää kurillinen pilke...
Ja enkeli, se pitää tehdä sinne, missä sitä ei vielä näy: parhaalle se tuntuu kun kierii saunasta käsin, höyry ja hiki taistelevat kumpi haihtuu ensin. Eläköön talvisauna koskemattoman luonnon keskellä!
________
Kun valkeus saa vallan, raskaimmankin askeleen ja mustana muhivan maan väliin jää pehmeä, vaimentava, erottava kerros, eikä sen läpi nouse yksikään synkkä ajatus. Jos valkeutta ei tule, maan harmaus kasvaa kulkijaan kiinni. Jos valkeus värjäytyy neonvihreäksi tai saastanharmaaksi, luonnottomuus leviää laahustajaankin.
Millainen on Sinun lumimuistosi? Oletko voinut jakaa lapsellesi sen, mitä itse sait lapsena kokea?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lumi. Joku antoi sen vastikään lapselleen nimeksi. Nimi on suloinen suussa ja kaunis lausua. Ilmeisesti tyttö. Hänestä tulee väistämättä ihastuttava! Sellaisen mielikuvan nimi antaa. Lumikki... Ilo lumesta? Lapsi tuntuu löytävän sen ihan itse. Seuraan ja huomaan että hän "keksii ruudin uudelleen" eli leikkii opastamattakin samoja juttuja kuin minä aikoinaan. "Äiti katso, tein meille uusia teitä pihalle!" Lumilapion levyinen labyrintti. Ja se miten jäinen lumipaukku kilahtaa liikennemerkkiin.
VastaaPoistaLunta, unta. Vielä hetki näin ja lumi on mennyt uni. Tunsitko, miten satojen tonnien lohkare mannerjäätikköä romahti mereen. Sanon pari saastaista, luonnotonta sanaa.
VastaaPoistaPilvessä. Vesipisaraisia vieri vieressä, alijäähtyneitä. Yksi luovutti ja jäätyi, viereinen haihtui ja härmistyi jäätyneen kaverinsa olemukseen. Yhä jatkui haihtuneitten pisaraisten vaellus jäätyneitten joukkohautaan. Ja mikkihiiret* laumoittain, niitä oli jo kohta kvadriljoona kappaletta, yhdessä maahan putoavat. Hiutale on kaunis. *(Vesimolekyylin pallomalli näyttää mikkihiireltä.)
Maapallon keskilämpötila nousee, ja se tietää sitä, että vettä höyrystyy lisää – ja paljon. Mutta tiedätkö, se ei lisää lunta. Tai lisää se, mutta vain troposfäärin yläosassa, sillä lumihiutaleet sulavat matkallaan maahan, jos ei ole pakkasta. Kun vettä haihtuu tarpeeksi, vesihöyrystä tulee kasvihuonekaasu numero yksi. Meidän jäämme sulaa.
Lapsi. Kaukana. Liian kaukana, kallis lapsi. AIVAN LIIAN KALLIS lapsi. Ilmasto lämpenee. Liikaa vettä tai liian vähän. Hukkua tai kuolla janoon. PAKOON! TÄYTYY PAETA! vaikkei se auta kauaa. Hullut! tilulilulii...iiiikhhhh-h-hh. Viimeisenä ei välky kostonhimo, viimeisenä vuotaa puhdas suru.
Sinä! Usko vielä lumivalkoisiin unelmiisi!
TOIMI!
****************************************
Niin, ja sammuttakaa ne karseat neonvalot Kuopion torilta!
Lumesta ja enkelistä tulee mieleen Hectorin laulama laulu "Lumi teki enkelin eteiseen".
VastaaPoistaViimeisen säkeistön sanat:
"Ja isä meni Ruotsiin,
äiti lensi taivaaseen
ja pappi sai taas kahvia juodakseen.
Ja veli oli kännissä,
näin sen itkeneen.
Lumi teki enkelin eteiseen..."
Nuorena kuuntelin tätä ja itkin tämän laulun perheen kohtaloa. Ihmettelin, miksi elämä on niin rankkaa. Nyt aikuisena ymmärrän enemmän.
Lunta...eipä sitä voi samaa kokemusta lapselleen antaa,mitä itse on saanut kokea.Niin kovin vähäistä se enää on tuo lumen määrä.Kukapa unohtaisi koulumatkaansa,tarpoessaan vyötäisiään myöten lumihangessa kilometrin pätkää?Tai kun lapsena ikkunasta katsoimme:kodinhoitaja lähtee autollaan lumiaura-traktorin perään päästääkseen paremmille teille,tiet edessä ja takana metrin kinoksina.Mieleeni muistuu myös ne ihanat leikit,ku juostiin kovaa tien yli ja hypättiin ojaan,lumen keskelle kaivautuen,sinne tunneleita tehden.Ah,oli se niin ihanaa aikaa silloin 70-luvun lopulla.Nyt jos edes joskus lapset saisivat lumiukon tehtyä.
VastaaPoistaLuonto on minulle ilo: lumi, pakkaslumi, räntäsade, lumihiutaleet, raekuurot, vesisade... Minulle ilo toi mieleen aamut, jolloin saan herätä virkeänä uuteen aamuun, sateeseen tai paisteiseen, luonnon yllätyksiin.
VastaaPoista